Tavallinen kalastuspäivä rannikkovesillä ei enteillyt mitään erityistä. Pienen troolarin miehistö teki tavanomaista työtään: laski verkkoja, odotti ja nosti saalista. Mutta tällä kertaa verkot olivat yllättävän raskaat. Kun kalastajat vihdoin saivat ne kannelle, he näkivät kalan sijasta pienen, simpukoiden peittämän metallilaatikon, jossa oli tukeva kahva ja massiivinen ovi.
Aluksi kukaan ei tiennyt, mitä se oli. Laatikko oli paksun levä- ja kalkkikerroksen peitossa. Vasta kun pinta raaputettiin puhtaaksi, kalastajat erottivat lukon ja uurretun kahvan. Kyseessä oli aito kassakaappi – vanha, raskas ja painonsa perusteella epätyhjä. Miten se oli joutunut meren pohjaan, jäi arvailujen varaan: se oli voinut huuhtoutua yli laidan myrskyssä tai maata siellä vuosia haaksirikon jälkeen.
Kassakaapin avaaminen merellä ei ollut mahdollista. Lukko oli jumiutunut suolavedestä, eikä avainta tietenkään löytynyt. Palattuaan rantaan kalastajat kutsuivat paikalle lukkoseppän. Kun ovi vihdoin saatiin auki, kaikki jännittyivät. Sisällä, öljyiseen paperiin ja ajan myötä tummuneisiin pellavaliinoihin käärittynä, makasi kokoelma hopeaesineitä.
Se, mikä todella yllätti miehistön, oli hopean erinomainen kunto. Haarukat, lusikat, kala- ja lihaveitset, muutama kastikekulho ja jopa pari vanhaa kynttilänjalkaa – kaikki tämä oli säilynyt lähes vahingoittumattomana pitkästä meressä olosta huolimatta. Tumma pinnoite lähti helposti erikoistahnalla, ja sen alta paljastui kaiverruksia sekä 1900-luvun alun kultaseppien leimoja. Meri, joka tuhoaa terästä ja puuta, oli jostain syystä säästänyt jalometallin.
Kassakaapin tarina jäi arvoitukseksi. Omistajia ei löytynyt, ja asiantuntijoiden mukaan hopealla oli enemmän historiallista kuin rahallista arvoa. Kalastajat päättivät olla myymättä löytöään vaan luovuttaa sen paikalliseen pieneen museoon. Nykyään epätavallinen saalis – kassakaappi hopea-astiaston kera – seisoo lasivitriinissä muistuttamassa siitä, että meri ei vain ruoki, vaan myös yllättää. Kalastajat itse muistelivat pitkään sitä päivää, jolloin he nostivat kalojen sijasta palan jonkun muun, kauan sitten unohtunutta tarinaa.
